Näkemyksiä | Blogi 04.08.2020

Mitäpä jos ei olisi niin kauhea kiire?

Eräänä aurinkoisena lomapäivänä luin Anna Perhon Antisäätäjä-kirjan (Otava, 2017) yhdeltä istumalta. Kansitekstissään kirja antoi minulle lupauksen: minulla ei olisi enää ikinä kiire. Kiinnostuin välittömästi.

Vaikka olenkin henkeen ja vereen deadline-ihminen, kuulun siihen joukkoon, joille kiire on kamalaa. Aika puolestaan on kultaakin kalliimpaa. Ottaisin päiviini ainakin kaksi litraa tuoreita tunteja, yhden kapallisen uusia minuutteja ja puntillisen kiireetöntä elämää, kiitos!

No okei, ei tämä nyt ihan niin helposti mene kuin ostokset kesätorilla. Antisäätäjän lupaus ei kuitenkaan ollut ihan hihasta vedetty tai tuulesta temmattu, mutta palataan siihen kohta.

Vauhti korjaa virheet vai miten se nyt oli?

Kiire ja sen mukana tuleva täyteen ahdettu kalenteri ovat hyvin yksinkertaisia keinoja saada itsensä näyttämään Tosi Tärkeältä Tyypiltä. Kaikkihan me haluamme näyttää tehokkailta ja antaa kiireisen vaikutelman, koska, no, joutilaisuutta ei lueta hyveeksi. Sanoopa eräs sananlaskukin joutilaisuutta paheiden aluksi, vaikka oikeasti kiireen se pitäisi olla.

Myös salamannopea reagointi ihan kaikkeen mahdolliseen näyttää tietysti hyvältä. Kun vastaus kysymykseen tulee nanosekunnissa tai ainakin kuin apteekin hyllyltä, tulee ihan itsellekin illuusio siitä, että hommat etenevät suit sait sukkelaan. Rohkenen kuitenkin väittää, ettei määrä korvaa laatua tässäkään asiassa.

Aika on rahaa

Aika on kirjaimellisesti rahaa. Töissä myymme asiantuntijuuttamme, osaamistamme ja palveluitamme aikaperusteisesti. Tämä siinäkin tapauksessa, että palvelu myydään urakkana, seuraammehan työaikaa ja sen jakautumista eri projekteille hyvin tarkasti.

Työajanseuranannan lisäksi meillä on vino pino sovelluksia ja käytäntöjä ajan- ja tehtävienhallintaan sekä sisäiseen viestintään, jotta kaikki pysyvät kärryillä. Paljon on silti yhden ihmisen vastuulla, siis sen, joka kulloinkin niitä kärryjä ohjastaa. Kiire ja ruuhka päässä saavat tekemisen sakkaamaan ja se vasta kalliiksi tuleekin.

Siis faktahan on se, et täs kaupungis on vaa yks seriffi. Ja se oon mä!

Kirjan tärkein ja havahduttavin oppi oli se, että olen itse oman aikani valtias eikä kiire ole itseisarvo. Minä päätän, miten aikaani käytän. Voin sinkoilla päämäärättömästi tehtävästä toiseen tai sitten oikeasti ottaa ohjat omiin käsiini. Sanomattakin on selvää, että näistä vaihtoehdoista jälkimmäinen on se fiksumpi, tehokkaampi ja vähemmän kuluttava. Ajan myötä (heh) se myös maksaa itsensä takaisin.

Antisäätäjän edetessä tarkastelin omia tapojani toimia, kuten kirja neuvoikin. Ohjeiden mukaisesti pidän vastaukset omana tietonani. Sen verran voin kuitenkin itseäni kehua, että hyvin menee, Aino. Paljon olen jo tehnyt oikein, mutta kukkaseppelein kruunatuksi antisäätäjäksi minulla on vielä matkaa ja hieman hienosäätöä tehtävänä.

Pysäytä, selkiytä, päätä

Yksi Antisäätäjän mainioista neuvoista oli PCD-malli eli pause-clarify-decide, joka suomeksi kääntyy esimerkiksi muotoon pysäytä-kirkasta-päätä. Malli ei ole millään muotoa uusi, siitä on ollut puhetta jo viime vuosikymmenellä. Minulta se kuitenkin oli jäänyt jotenkin ihan tutkasta. Ehkä tässä on ollut vähän kiire.

Mallissa otetaan kiireen keskellä aikalisä (pysäytä) ja selkiytetään tilanne (kirkasta). Tämän jälkeen pystyy tekemään päätöksen siitä, mihin suuntaan jatkaa (päätä).

Kun siis kiire tai paniikki puskevat päälle, ota PCD-strategia käyttöön. Ohje toimii niin marjametsään eksyneelle kuin työtehtäväviidakossa samoilevalle.

Oikein käytettynä strategia tehostaa työtä ja auttaa selviytymään. Se toimii kuitenkin vain siinä tapauksessa, että osaa tunnistaa, mikä todella on itselle tärkeintä. Eikä nyt puhuta pelkästään tehtävälistan huolellisesta priorisoinnista, vaan valinnoista ja arvoista.

Minulle on tärkeää saada asiat tapahtumaan, mutta en halua stressata niiden takia. Opettelen Antisäätäjän opein pysähtymään, siten pääsen irti kiireen otteesta. Myös loman jälkeen.

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Näkemyksiä | Blogi 22.09.2020

Onko noloa kysyä?

Siinä kysymys, jonka huomaan nostavan päätään sekä omissa ajatuksissani, mutta myös monissa keskusteluissa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Kun kaikki tieto on saatavilla viimeistään googlettamisen kautta, voi syntyä ajatus, että ääneen [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 15.09.2020

Tiedustele ensin, viesti sitten

Suoritin asepalvelukseni Lahden Hennalassa. Toimin 11 kuukautta tiedustelukomppaniassa, jonka sodanaikaisena tehtävänä on hiipiä vihollisen hyökkäyslinjojen taakse urkkimaan tietoa ja välittämään sitä omien joukkojen komentokeskukseen, naaman edessä roikkuvan vanhan kuvaputkitelevision kokoisella [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 08.09.2020

Monipuolista sisältöä tekoälyn rinnalle

Tulevaisuus ei näytä klassisesti ilmaistuna kovinkaan ruusuiselta. En nyt tarkoita maailmaa kokonaisuutena, yhteiskuntaa jossa elämme tai yritystä jossa työskentelen. Tarkoitan sisällöntuottajien temmellyskenttää, jossa sana on miekkaa mahtavampi. Varjoja tähän paratiisiin [...] Lue lisää

Muita näkemyksiä samalta kirjoittajalta

Näkemyksiä | Blogi 12.05.2020

Luova jumi, mitä sitten?

Ihan varmasti kaikilla luovaa työtä tekevillä iskee sellainen hetki, kun takin lisäksi on pääkoppa tyhjä. Kuin tabula rasa -käsityksessä, jonka mukaan ihminen on syntyessään tyhjä taulu, vailla ymmärrystä mistään. Tilanteena [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 03.03.2020

Mukava on uusi musta

Muutama viikko sitten osallistuin CMADFI-tilaisuuteen. Tämän kirjainjonon alkuosa tulee sanoista Community Manager Appreciation Day ja FI puolestaan viittaa tietysti Suomeen. Kyseessä on yhteisömanagerien suomalainen verkostoitumistapahtuma, joka järjestetään vuosittain tammikuun viimeisenä [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 10.12.2019

Miksi M-päivä?

M-päivän tarina sai alkunsa 15 vuotta sitten, kun päätimme järjestää Lahden alueen yrityksille ja markkinoinnin parissa työskenteleville oman paikallisen markkinointiviestinnän tapahtuman. Tästä ajatuksesta syntynyt ensimmäinen Mainostorstai järjestettiin 17.11.2005 Lahden Taidepanimolla, [...] Lue lisää