Näkemyksiä | Blogi 27.10.2020

Miten sinisestä tuli suosittu väri?

Muinaisten egyptiläisten uskotaan ensimmäisenä keksineen, kuinka sinistä väriä voidaan keinotekoisesti valmistaa. Sininen ja kulta olivat egyptiläisille jumalallisia värejä. He antoivat  ensimmäisenä muinaisista kulttuureista siniselle värille oman sanan. Esimerkiksi Antiikin Kreikan kirjallisuudessa ei ole lainkaan sinistä tarkoittavaa sanaa, vaikka nykyisin sininen assosioituu helposti Kreikkaan maan lipun ja sinivalkoisten talojen kautta. On jopa luultu, että kreikkalaiset olivat sokeita siniselle. Kyse on kuitenkin kielen ja sanojen kehityksestä. Kun ei ole sanaa värille, on sitä vaikea tunnistaa tai kuvailla. Esimerkiksi Homeros kutsui merta viininväriseksi. Siitä huolimatta kreikkalaiset osasivat valmistaa sinistä ja värjäsivät sillä jopa temppeleitä.

Eri kulttuurit ja kielet nimesivät ensimmäisenä valkoisen ja mustan, valon ja pimeyden. Niiden jälkeen nimettiin punainen (veri) ja luonnossa yleisesti esiintyvät keltainen ja vihreä. Sininen ei ole ollut ihmisen elämän ja selviytymisen kannalta mitenkään olennainen väri, joten ei ole ollut välttämätöntä antaa sille omaa sanaa. Sinistä esiintyy eläimissä ja kasveissa verraten vähän. Myös siniseksi kokemamme marjat ovat pikemminkin tumman violetteja. Edes taivas ei ole jatkuvasti kirkkaan sininen. Se voi olla pilvisenä tai sateisena päivänä vaaleasta tummaan eri harmaansävyjä, ja auringon nousun tai laskun aikaan punertava tai kellertävä.

 

Kallis ja arvovaltainen

Sininen oli pitkään hyvin arvokas ja vaikea väri valmistaa ja siksi se ei saavuttanut pitkään aikaan laajaa suosiota edes varakkaiden keskuudessa. 1100-luvulla tapahtui käänne, kun opittiin tekemään kirkkaita ja syviä sinisiä sävyjä. Ranskan kuningas Filip II Augustus alkoi ensimmäisenä kuninkaallisena pukeutua rakastamaansa siniseen ja Ranskan vaakuna sai sinisen pohjavärin.

Myös taiteessa sinistä käytettiin kalliin hinnan vuoksi harkitusti ja ainoastaan silloin, kun tilaaja sen halusi kustantaa. Katolinen kirkko antoi pyhimyksille omat tunnusvärinsä vuonna 431 ja heistä tärkein oli Neitsyt Maria, joka sai kaikista kalleimman värin, sinisen. Myös taiteessa Neitsyt Maria oli tärkeä hahmo ja hänet alettiin maalata siniseen pukuun. Sininen onkin länsimaissa yhä edelleen puhtauden ja viattomuuden väri.

Koska sininen oli Neitsyt Marian väri, hänen sylissään oleva Jeesus-lapsi maalattiin vaaleanpunaiseen asuun. Punainen nähtiin vahvana ja maskuliinisena värinä ja hempeämmät pastellivärit lasten väreinä. 1700- ja 1800-luvuilla poika- ja tyttölapsia puettiinkin yhtä lailla vaaleanpunaiseen ja -siniseen, poikia jopa enemmän vaaleanpunaiseen. Vielä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa äitejä kehotettiin pukemaan poikansa vaaleanpunaiseen, jotta heistä kasvaisi miehekkäitä aikuisia. 1900-luvun puolivälissä vaaleanpunaista alettiin voimakkaasti markkinoida leluissa ja vaatteissa tyttömäisenä värinä ja tuo mielikuva on säilynyt tähän päivään asti. Myös feministiset liikkeet 1960-luvulta asti ovat ottaneet pinkin tunnusvärikseen.

Preussin ja Napoleonin armeijoiden vaatteet värjättiin siniseksi. Britannian laivasto alkoi hankkia Intiasta kasviperäistä indigonsinistä ja otti univormuihin käyttöön laivastonsinisen vuonna 1748. Pian se levisi myös muiden laivastojen käyttöön ja tummansininen on nykyisin yleinen väri esimerkiksi poliisien univormuissa. YK:n rauhanturvaajat puolestaan pukeutuvat paljon vaaleampaan siniseen, joka ei ole niin määräävä väri kuin tumma indigo. Myös EU ja Nato käyttävät lipuissaan sinistä, sillä se koetaan ympäri maailmaa neutraalina, mutta arvovaltaisena värinä.

Värjäystekniikoiden kehittyessä ja helpottuessa sininen levisi vähitellen kaikkien käyttöön. Jo 1500-luvulla Euroopassa kehitettiin kestävät siniset työhousut, farkut. Sininen levisi lopullisesti nuorisomuotiin farkkujen avulla 1950-luvulla. Nykymuodissa tummansininen koetaan varmana ja klassisena, mutta ei niin kovana värinä kuin musta.

 

Varma ja suosittu

Vaikka sininen koetaan nykyisin maskuliinisena värinä, on se nykyisin länsimaissa sekä naisten että miesten lempiväri. Sinistä pidetään kaikista väreistä miellyttävimpänä ja hyvin harvalla se aiheuttaa negatiivisia reaktioita. Ehkä juuri siksi se on myös yritysten ja brändien yleisimmin käyttämä tunnusväri. Suomalaistenkaan rakkaus siniseen ei perustu siihen, että se on vain suomalaisuutta kuvaava väri. Meilläkin suosion taustalla on itse asiassa pitkä länsimainen historia, johon ovat vaikuttaneet kielet, kulttuuri, uskonto ja tiede.

Sininen koetaan rauhoittavana, luotettavana, virallisena, turvallisena, laadukkaana ja ammattimaisena värinä. Sen vuoksi se onkin suosituin brändiväri länsimaissa ja erityisen yleinen teknologia-, vakuutus-, pankki- ja terveysaloilla. Väri on yritystunnuksen lisäksi merkittävin visuaalinen elementti, jolla yritys jää mieleen ja erottuu kilpailijoista. Suuren suosionsa vuoksi sininen ei ole paras väri erottautumiseen muiden yritysten ja brändien joukosta. Se on kuitenkin aina varma valinta, joka herättää varmasti positiivisia mielikuvia, eikä ärsytä tai tunnu hyökkäävältä. Sininen voi brändivärinä olla toki myös kylmä ja etäinen, mutta brändi-ilme rakentuu värin lisäksi myös kuvituksesta, typografiasta, tilan käytöstä, sommittelusta ja muista elementeistä, joilla kaikilla voidaan yhdessä luoda haluttu mielikuva.

Sinua saattaa kiinnostaa myös

Näkemyksiä | Blogi 01.12.2020

Oletko jo unelma-asiakkaasi kanssa samassa kuplassa?

Meillä ihmisillä on taipumus viihtyä parhaiten ympäristössä, jossa meitä ymmärretään ja joissa voimme kokea olevamme tärkeä osa kokonaisuutta. Esimerkiksi sosiaalisessa mediassa olemme jatkuvasti ystäviemme ja verkoston ympäröimänä ja jaamme heidän [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 24.11.2020

Keskustelun taso on maailman peili

Yleisradio julkisti viime viikon maanantaina Hyvin sanottu – Bra sagt -hankkeen parantamaan ja vaalimaan suomalaista keskustelukulttuuria. Tavoitteena on ”kohottaa suomalaisen keskustelukulttuurin tasoa ja innostaa ihmisiä mukaan toisia kunnioittavaan, erilaisia näkemyksiä [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 17.11.2020

Tule kuulluksi

Usein ajatukset alkavat raksuttaa hetkissä jolloin odotat niitä vähiten. Niin idea myös tästä tekstistä. Oli täysin tavallinen ilta, työasiat pyyhitty mielestä ja tv auki. Mieleeni takertui lause: “Yksi meidän ongelmistamme [...] Lue lisää

Muita näkemyksiä samalta kirjoittajalta

Näkemyksiä | Blogi 18.08.2020

Bleedejä, leiskoja ja versaaleja – siis mitä?!

Kirjoitin väreihin ja tiedostomuotoihin liittyvistä sanoista ja lyhenteistä edellisessä blogikirjoituksessani. Graafiseen suunnittelun ammattisanastoon liittyy kuitenkin paljon muitakin termejä ja slangia, joita alan ammattilaiset sujuvasti käyttävät, mutta jotka voivat olla muille [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 02.06.2020

Älä eksy lyhenteiden viidakkoon!

Epsit, jiipegit, peedeeäffät ja cmykit. Saitko suunnittelijalta paketin logoja, mutta et tiedä mitä eri tiedostoilla tehdään? Meneekö sinulla tiedostomuotojen lyhenteet ja termit sekaisin? Kaikkea ei tarvitsekaan tietää, vaikka olisit yrityksesi [...] Lue lisää

Näkemyksiä | Blogi 24.03.2020

Valokuvat herättävät B2B-yrityksen eloon

Vielä printtimedian aikaan B2B-yritys pärjäsi huomattavasti nykyistä suppeammalla kuvapankilla. Tänä päivänä nettisivut ovat entistä visuaalisempia ja laadukkailla valokuvilla on niissä iso merkitys. Lisäksi uutiset, uutiskirjeet ja blogit sekä erityisesti sosiaalinen [...] Lue lisää