Klikkiotsikosta huolimatta tämä blogiteksti ei pureudu syvemmin rakkauteen ammattina, vaan ennemminkin ammattirakkauteen. Kun teet asioita ”rakkaudesta lajiin”, näkyy se taatusti myös siinä, miten muut tekemisesi ja lopputuotoksesi näkevät. Itseasiassa intohimo ja rakkaus lajia kohtaan saattaa olla juuri se asia, jonka takia asiakas valitsee sinut, kun rinnakkain on useampi toistaan vastaava vaihtoehto. Rakkautta ei siis kannata piilotella työssäsi, vaan ennemminkin sen tulee antaa räiskyä ja näkyä.
Harrastuksista mallia
Lasten ja teini-ikäisten nuorten jalkapallovalmentajana toimiessani olen oppinut hyvin tunnistamaan pelaajien intohimoa ja omistautumista lajia kohtaan. 14-vuotiaiden elämissä alkaa olemaan jo paljon hälinää ja se näkyy myös futiskentällä, joillakin. Toisten fokus ja sitoutuminen harrastamiseen taas on järkkymätön ympäröivän maailman laajenemisesta huolimatta. Käyttäytymisestä harjoituksissa ja peleissä pystyy jo melkoisen nuorestakin lapsesta veikkaamaan, kenen harrastus tulee kantamaan pitkälle kilpatasolla ja kenen harrastus ylipäänsä tulee jatkumaan teini-iän yli. Sääntöä vahvistavia poikkeuksia ja muuttujia tietysti aina löytyy, mutta usein nämä asiat voi nähdä nuorukaisen katseesta ja tekemisestä. Aina vähän paremmin, aina vähän huolellisemmin ja aina vähän enemmän itseltään vaatien he tuovat lisäarvoa joukkueen toimintaan. Sama pätee myös siirryttäessä harrastusten maailmasta työelämään. Rakkaus työtä kohtaan näkyy omassa tekemisessä, ”joukkueen” tekemisessä ja lopulta asiakkaalle saakka.
Teet itse unelma-ammattisi
Minun unelma-ammattini oli joskus olla jalkapallomaalivahti ja kapteeni Glasgow Rangersin joukkueessa. Tämän haaveen vesittäneenä synkkänä pilvenä ei ollut rakkauden puute. En vain yksinkertaisesti ollut tarpeeksi lahjakas jalkapalloilija. Hyvin harva voikaan syystä tai toisesta toimia omassa absoluuttisessa unelma-ammatissaan tai elää prikulleen sitä unelmaa, jonka on joskus taivaanrantaansa maalannut. Tämän takia loputon unelma-ammattien perään kuolaaminen saattaa olla askel väärään suuntaan ja elämässä jopa hyvin vahingollista. Asian voisi kääntää myös niin, ettei tarkoitus ehkä olekaan jäädä odottamaan ammatillisten haaveiden toteutumista, vaan tulee itse aloittaa niiden unelmien rakentaminen.
Kaikilta löytyy työstään toivottavasti joitain elementtejä, jotka tarjoavat ”lajirakkaudelle” hedelmällistä kasvualustaa. Jos työnkuva itsessään ei ole helposti rakastettavaa, voi työn koittaa pilkkoa pienempiin osiin ja yrittää löytää sieltä tarttumapintaa. Myös mukava työyhteisö, työstä saatu arvostus, hyvät olosuhteet työskentelylle, vakaa työnantaja tai vaikka hyvä palkka voivat olla rakennuspalikoita, joiden päälle unelmaansa perustaa ja sitten kerroksittain rakentaa. Jos työstään ei löydä yhtään hyvää asiaa, kannattaa ehkä mennä perimmäisten ammatillisten kysymysten äärelle.
Professionalismilla pedataan pohja, rakkaudella ripaus runsautta
Mitä sitten on se rakkaus ja intohimo jota asiakas työssäsi näkee? Kuten sillä junnufutarilla, näkyy intohimo pirteänä pilkkeenä silmäsi kulmassa ja heijastuu lopulta työssäsi kaikkeen: työnjälkeen, asiakaspalveluun, myyntikohtaamisiin, äänensävyyn puhelimessa tai vaikka siihen, että voit auttaa asiakastasi tai tarjota hänelle jotain spesiaalia. Ilman rakkautta tarjoat luultavasti samaa kuin muutkin.
Oma työnkuvani on pitkälti tekstisisältöjen suunnittelua, kirjoittamista ja uusien ideoiden tuomista asiakkaiden hyödyksi. Minun rakkauteni rakennusaineena toimivat intohimo suomen kieltä kohtaan, kiinnostus markkinoinnin psykologian sekä erilaisten vaikutussuhteiden tarkkailemiseen ja varsin toimiva työyhteisö, jotka saavat minut ylittämään itseni ja ponnistelemaan vaikeampina päivinä. Ryppyjä rakkauteen tuo ajoittain sisälläni asuva taiteilija, jonka kanssa käyn lähes päivittäistä Jaakobin painia. Kaupallisessa asiakas- ja markkinointityössä kaiken lähtökohtana on pitää sitä sisäistä taiteilijaa jemmassa ja tuoda itsestäni pinnalle sitä puolta, joka kykenee tekemään työtä piinkovana ammattilaisena.
Olemme sparranneet tämän taiteilija-dilemman tiimoilta monesti musiikkituottajana toimivan nuoruudenystäväni kanssa. Me kummatkin teemme työsuorituksia maksavalle asiakkaalle, jolloin ajatuksemme on tietysti siinä, mitä asiakas haluaa ja lopulta: mitä asiakkaan asiakas haluaa. Siinä tulee vahvasti esiin meidän ammattitaitomme, joka luo työlle pohjan. Meidän rakkautemme taas näkyy niissä omissa ajatuksissa, ideoissa, rohkeudessa ja ”omassa kosketuksessa”, joita voimme tekeleisiimme lisätä ja tuottaa näin asiakkaalle lisäarvoa. Se lopulta on asia, joka erottaa hittipotentiaalin rusinat radioaaltojen tasapaksusta pullasta, puhaltaa väriä muuten tekniseen tekstiin ja tuo kansantajua kaavamaisuuteen. Ja lopulta, vaikka sisällämme asustava ja kuumeisesti rakastava taiteilija tavallaan hankaloittaakin asioita, niin juuri sen ansioista asiakkaan saama lopputuotos myös on jotain vähän enemmän. Olemme siis ammattilaisia, mutta myös rakkauden ammattilaisia.
Rakastaminen on päätös
Vaikka rakkauden alkukipinä kumpuaisikin jostain maailmankaikkeuden pyörteistä tai runsaudensarvista, myös rakastaminen on lopulta päätös. Kannattaa siis tehdä päätös rakastaa työtäsi, jotta voit nauttia siitä ja toimia menestyksekkäästi.
Aina on tietysti huonoja hetkiä ja löytyy kääntöpuolien kääntöpuolia, jolloin työn rakastaminen on vaikeaa. Tällöin asenne ja asennoituminen auttaa. Pahana päivänä etsivä löytää helposti asioista varjopuolia. Mutta jos oikein keskittyy, voi jätekasastakin löytää kultahipun. Eli kannattaa heikolla hetkellä tarrata niihin työn pieniin, rakastettaviin yksityiskohtiin. Tai sitten heijastaa koko paketti tarpeeksi isolle skriinille. Kuvan äärimäisessä laidassa onnea ja rakkautta tuo nimittäin se tosiasia, että ylipäänsä saa olla työelämässä näinä epävakaina aikoina. Senkin päälle on jo hyvä rakentaa onnistunutta rakkaussuhdetta.
Mukavaa ja lennokasta syksyä kaikille. Annetaan rakkauden kukoistaa ja annetaan sen myös näkyä!
