12.6.2021, Tanska, Kööpenhamina. Tanska–Suomi, miesten jalkapallomaajoukkueen historiallinen arvokisaottelu aiheutti jo aamusta varsin suurta liikutusta. Suuren urheilujuhlan tunnun lisäksi olin saanut kunniatehtävän toimia Yle-asiantuntijana ja kommentoida ottelua suorana Suomeen, paikan päältä. Olin valmistautunut; olin valmis.
Kuinka väärässä olinkaan. Kaikkeen ei voi valmistautua.
Näin kirjoitin LinkedIn-kanavalle aiemmin samalla viikolla:
”Unelmoin koko futisurani jalkapallon arvokisoissa pelaamisesta. Haave ei toteutunut, mutta tämän viikon lauantaina pääsen takaoven kautta kentän laidalle Kööpenhaminassa, kun Suomi kohtaa Tanskan historiallisessa EM-kisaottelussa.”
Ylen kisatiimissä tehtäväni asiantuntijana on sama mihin sparraan asiakkaitamme Näkemystehdas MBE:llä: selkeä, johdonmukainen & tuloksellinen viestintä.
Tämä unelmieni kesätyö on loistava mahdollisuus elää niin kuin opettaa. Suoran tv-lähetyksen lainalaisuudet ovat raa’at mutta antoisat. Parhaimmillaan se on tuhdin valmistautumisen ja hetkessä elämisen sekoitus, jossa asiat onnistutaan sanomaan napakasti mutta kattavasti. Tähän pyrin kisoissa joka päivä.”
Riemu, shokki, suru ja hämmennys
”Tuhdin valmistautumisen ja hetkessä elämisen sekoitus.” Sitä siitä todella tuli. Historiallinen päivä olisi ollut aivan riittävän tunteikas ilman lisämausteitakin. Ikäni futista pelanneena ja seuranneena oli lähes mahdotonta toimia ammattimaisella tyyneydellä ja suhtautua otteluun ainoastaan analyyttisesti. Onneksi valmistautuminen ja käsikirjoituksen runko oli rakennettu loistavan tiimin kanssa edellisinä päivinä kuntoon. Onnistuin nauttimaan tunnelmasta futisihmisenä, mutta viestimään asiantuntijana. Olin valmistautunut; olin valmis.
Kuinka väärässä olinkaan. Kaikkeen ei voi valmistautua.
Kuva: Miska Savolainen
Kun Tanskan Christian Eriksen tuupertui kentän pintaan studiokuutiomme alapuolella, tunnelma stadionilla kaatui samalla hetkellä. Urheilun juhlasta tuli elämän ja kuoleman taistelu. Yllä oleva blogikuva kertoo aika lailla kaiken niistä hetkistä.
Kaikista sisällä vellovista tunteista ja ajatuksista huolimatta olimme töissä, tehtävänämme välittää tietoa ja tunnelmaa Suomeen, suorassa lähetyksessä. Viestintä vaihtui kriisiviestinnäksi: Kerrotaan, mitä tiedetään, mutta ei huhuja. Ollaan avoimia ja johdonmukaisia.
Muistan nuo elvytyksen minuutit melko tarkkaan. Epäusko kesti hetken, toivottomuus sitäkin pidempään. Kävelimme ympäri studiota ja vilkuilimme kentälle toivoen parasta. Samaan aikaan piti valmistautua, että lähetys saapuu studioon milloin tahansa.
Muistan ajatusten myrskyn, tunteet, mutta myös yllättävän kirkkaan tilanneanalyysin. Tv-lähetystä seurasi Suomessa kymmeniä tuhansia lapsia, jalkapalloa harrastavia tyttöjä ja poikia, joten sanat oli valittava tarkkaan ja yritettävä ennemmin luoda turvaa kuin pelkoa. Samaan aikaan koin, että tunteita ei voi eikä tarvitse kokonaan peittää.
Kuvassa näkyvät tuottaja Antti Ennekari ja studioisäntä Riku Salminen (kysyin molemmilta luvan tämän kuvan ja blogin julkaisemiseen) tekivät uskomattoman hienoa työtä äärimmäisen poikkeuksellisessa tilanteessa. Molemmilla on ihailtavan vahva kyky sopeutua tilanteeseen. Voin kertoa metrin päästä seuranneena, että heillä oli sillä hetkellä aika paljon kannettavana.
Joskus vähemmän on enemmän
Kun lähetys saapui studioon, olimme varmaankin niin valmiita kuin siinä tilanteessa osasimme olla. Emme suunnitelleet tai käsikirjoittaneet sanojamme, vaan luotimme hetkeen ja toisiimme. Antti hoiti yhteydet, Riku liidasi, minä kommentoin. Tunteitaan oli vaikea peittää, eikä ollut tarvekaan. Hiljaiset hetket ja tauot olivat enemmän kuin sanat. Kaikki meni hieman kuin sumussa, mutta ehkä se meni kuten piti, rehdisti omalla painollaan.
Kuten mainitsin, kirjoitin tämän ensisijaisesti itselleni, että saisin purkaa yhden – hyvässä ja pahassa – ikimuistoisimmista viestintäduunihetkistäni pois päästäni. Ehkä se antoi jotain sinullekin.
Jalkapallo on upea laji, mutta niin on viestintäkin. Molempiin pätevät monet samat lainalaisuudet: suunnittele kaikki minkä voit, valmistaudu ja harjoittele paljon. Tee toistoja saavuttaaksesi parhaan mahdollisen rutiinitason. Ja lopulta, elä hetkessä, mausta viestisi kulloiseenkin tilanteeseen. Suunnitelmat on tehty rikottaviksi, jos niin on tarve.
