Järki vs. tunne
Ensimmäinen avohaava viestinnän ja markkinoinnin välille saadaan raadeltua sen perusteella, mitä aivolohkon poimuja toimenpiteet aktivoivat. Sanoisin, että viestinnällä vedotaan enemmän viestin vastaanottajan järkeen, kun markkinointi pyrkii luomaan tunneaaltoja mielen syövereissä ja pitkin kehoa. Ero löydetty!
Tieto vs. mielikuva
Mieti seuraavaksi sisäistä viestintää yrityksessänne. Mikä on sen vuorovaikutustilanteen tärkein tehtävä? Tiedon pitää kulkea ja siirtyä vastaanottajalta toiselle. Esimerkiksi työtehtäviin liittyvät sisäisen viestinnän toimet ovat aika kaukana mielikuvien luomisesta. Yhtä lailla sisäisen palautteen antaminen ylös- tai alaspäin välittyy parhaiten tieto edellä. Entä miten on laita mediaviestinnässä? Pääpiirteissään toimittajat kaipaavat tiedotteissa tietoa, ei markkinointia. Vaikka ansaitun median toimenpiteillä olisi tarkoitus markkinoida, tarkoitukseen voidaan päästä yleensä viestinnän keinoin.
Journalismin velipuoli
Ja lopuksi asia, joka erottaa viestinnän ja markkinoinnin niin, ettemme enää tarvitse blogitekstin alussa esitettyjä haaleita lausekkeita viestintä vs. markkinointi -keskustelussa. Viestintä on puolueellista journalismia. Viestintä kaivaa ja kuopii asiallista maaperää ja nostaa sieltä asioita, tietoa, jonka yritys katsoo tarpeelliseksi viestiä. Ei välttämättä pelkkää positiivista, vaan kaikki tarpeellinen. Uskottava viestintä ei nimittäin ole höttöpumpulia. Paras viestintä luottaa vastaanottajan kykyyn osata ajatella itse. Markkinointikin tekee tätä, vaan ei journalismin keinoin.
Molempia tarvitaan, markkinointia ja viestintää. Kavereitahan ne ovat keskenään, se täytyy muistaa. Mutta on ammattiylpeyttä pystyä sanomaan eroja näiden kahden välille.
Eli siitä sait, lopetan tämän viestinnän markkinointitekstin tähän.




